No kylläpä tänää koulupäivä tuntui pitkän pitkältä. Kyllä oli sentää vaihteeksi erilainen kuin tavallisesti ku meillä kävi pari nais vierasta, yks joka kertoi reumastaan ja miten se vaikutti elämäänsä ja sillee. Ja toinen sitte kertoi ohjaamisesta kehitysvammaisille ja siitä miten niitä ohjataan jne... Olihan noi asiat ihan kiinostavia, mutta valitettavasti sillä hetkellä ku eka vieras kertoi reumasta, nii en ollut oikein "innokas" kuuntelija, aamusta varsinkaan. Mutta kyllä yritin silti kuunella mielenkiinolla ja sisäistää ne asiat mitä se kertoi. Kyllä olin innokaampi toisen vieraan kertoessa kehitysvammasista jne... Olis kyllä saanu tämä päivä kulua vähän nopeammin.. Koulua oli tosiaan 10-16, ja vikat 3 tuntia olivat kemiaa. Ne tuntui kuluvan tooodella hitaasti. Niin hitaasti että meinas alkaa tuntuu että menee terveys ^_^ Kävi siinä jopa mielessä läksiä koulusta ja lopettaa kesken, mutta ei se tietenkää kannata... Mutta aina välillä tulee sellaisia tuntemuksia. Viime aikoina on muutenki ollut kieltämättä vähän rankkaa, ja tulee vielä olemaan erään asian suhteen. Vaikeinta oli viikko sitten kun meidän vanha koira lopetettiin takajalkojen takia. Ja se totta vie teki hyvin surulliseksi, kuten aina ku menettää vanhan ystävän Eikä tää tosiaan ollut eka kerta jouduimme hyvästelee koiramme. Vuosia sitten ku mä itse olin ala-aste ikänen, meidän tiibetinspanieli lopetettiin 6 vuoden vanhana, ja mä en käsitä vieläkää kunnolla MIKSI se lopetettiin. Mutta onneks oon nyt selvinny viime viikon koetuksesta sen verran että voin jatkaa rauhassa opiskelua täällä Nivalassa. Tai oikeastaan ei koetukset tähän ihan loppunu... Ku on uusi koetus edessä.

Tässä oli maanantai päiväni tähän mennessä